Tutkimuksen mukaan yksilöllinen ja perhelähtöinen elintapaohjaus auttaa lisäämään alakouluikäisten lasten liikuntaa ja parantamaan heidän ruokavalionsa laatua. Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen tulokset julkaistiin äskettäin Preventive Medicine -lehdessä.
– Elintapaohjaukseen osallistuneiden perheiden lapset liikkuivat enemmän ja söivät enemmän kasviksia ja pehmeitä rasvoja sisältäviä levitteitä ja saivat ruokavaliostaan enemmän tärkeitä ravintoaineita kahden vuoden seurannan jälkeen kuin verrokkiryhmään kuuluneiden perheiden lapset. Ohjauksen vaikutus kokonaisruutuaikaan jäi sen sijaan vähäisemmäksi, summaa lääketieteen tohtori Anna Viitasalo Itä-Suomen yliopistosta.
– Elintapaohjaukseen osallistuneiden perheiden lapset liikkuivat enemmän ja söivät enemmän kasviksia ja pehmeitä rasvoja sisältäviä levitteitä ja saivat ruokavaliostaan enemmän tärkeitä ravintoaineita kahden vuoden seurannan jälkeen kuin verrokkiryhmään kuuluneiden perheiden lapset. Ohjauksen vaikutus kokonaisruutuaikaan jäi sen sijaan vähäisemmäksi, summaa lääketieteen tohtori Anna Viitasalo Itä-Suomen yliopistosta.
Tutkimus osoitti, että erityisesti vapaa-ajan liikunta lisääntyi elintapaohjausta saaneilla lapsila, mutta väheni lapsilla, jotka eivät saaneet ohjausta. Tietokoneen ja pelikonsolien käyttö lisääntyi molemmissa ryhmissä, mutta elintapaohjausta saaneilla lapsilla vähemmän kuin muilla.
Elintapaohjausta saaneet lapset lisäsivät paitsi kasvisten myös rasvattoman maidon ja kasviöljypohjaisten levitteiden käyttöä. Myönteiset ruokavaliomuutokset näkyivät suurentuneena kuidun, C-vitamiinin ja E-vitamiinin saantina.
Vanhempien rooli on ratkaiseva
– Vanhemmat voivat vaikuttaa paljon lastensa elintapojen kehittymiseen terveellisemmiksi. Yksilöllinen opastus voisi tulla osaksi neuvola- ja kouluterveydenhuoltoa. Elintapasairauksien ehkäisyssä tällaisella toiminnalla voidaan säästää euroja, toteaa tutkimuksen johtaja, professori Timo Lakka.
Perheet osallistuivat kahden vuoden seurannan aikana kuuteen henkilökohtaiseen liikunta- ja ravitsemusohjaustapaamiseen, joissa suunniteltiin liikunnan lisäämistä, ruutuajan vähentämistä ja ruokavalion laadun parantamista ottaen yksilöllisesti huomioon perheen omat lähtökohdat. Lisäksi lapsilla oli mahdollisuus osallistua tutkimuksen järjestämiin viikoittaisiin liikuntakerhoihin. Lasten liikunta, ruutuaika ja ruokavalio kartoitettiin tutkimuksen alussa ja lopussa.